Jeb!

Elikkäs kirjoittelen ensimmäistä kertaa omalle blogille... Ajattelin, että tämähän on kivaa. Voin purkaa ajatusmaailmaani kaikille ketkä jaksavat lukea.. eikä tarvitse sensuroida sen kummemmin. Mutta nyt tuntuu, että pää on ihan tyhjä vaikkakin olisi niin paljon mistä voisin purkaa.

No kokeillaan..

Varmaan monelle on tuttua unettomuus. Itse taas viime yönä pyörin, hyörin ja ajatukset poukkoilivat päässä. Rinnassa tuntuu ahdistus ja puristus... unettomuus on maailman inhottavin asia. Mitä mä sitten ajattelen.. Jotain ihan idiootteja ajatuksia esim. mitä tuli ryssittyä viime viikonloppuna jurrissa, mitä kaikkea noloa voisi tapahtua, mitä oon meinannu elämässäni tehdä... eikä niistä pääse ennenku kello lyö  viis aamuyöllä..

Sitäkin oon miettiny et oonkohan kehittäny itelleni jonku sitoutumis kammon.. (eiks miehillä yleensä oo sellanen..no ei no ei=)) Siis mun elämääni astuu tietyin väliajoin joitain miespuolisia ihmisiä, jotkut niistä on sellaisia ns. unelma vävyjä, siis niissä on potentiaalia, toiset taas no vähemmän potentiaalisia. Sitten kun unelma vävy alkaa innostua eli haluamaan jotain suurempaakin, iskee ahdistus ja silloin juostaan karkuun ja lujaa.. ja tämä toinen ryhmä mistä ei ikinä ota mitään selvää kerta toisensa jälkeen käyttää jollain tapaa hyväkseen ja sitten surraan.. Mikään ei ikinä ole hyväksi.. Mä rakastan sitä vapautta mikä mulla on. Ei tarvitse olla tilivelvollinen kenellekkään, voi tulla ja mennä miten haluaa ja ystävät on mulle kaikki kaikessa. Ja kun tykkää pitää hauskaa niinku minä, ni ei viikonloppuja voi viettää kotona nyhjäten jonkun kainalossa tai muuten vaan nyhjäten.. Sillon kaikki hauska menee ohi suun..

Mä oon aika henkilökohtainen ihminen, eli siis otan kaikki asiat itseeni helposti ja mietin että mitäköhän toi nyt tarkoitti, mitä pahaa oon tehny jne. Eli siis mä mietin asioita ihan liikaa... Mä yritän miellyttää ihmisiä, koska muuten pelkään et ne jättää mut.. nyt joku kotipsykologi vois sanoa et oon lapsuudessa kokenu menetyksiä.. no niin mä oonki, mut ei niistä sen enempää... mä oon yrittäny pähkäillä ajatusmaailmaani 5vuoden ajan ihan ammattiauttajan kanssa, parempaan suuntaan ollaan menossa.. nyt pähkäilen vaan itsekseni.. ajattelin, että ajatusten kirjoittaminen voisi auttaa.

Tänään mä oon totaallisen loppu, en oo vielä henkisesti selvinny viime viikonlopusta... Eiköhän se torstaihin mennessä helpota... =) Mutta kommentoikaa, ja yrittäkää olla iloisia... =)